Aikaa on. Onko?

Kahvakuulaurheilu on mielenkiintoinen laji. Alussa kehittyy nopeasti. Säännöllisellä treeneillä pääsee hyviinkin tuloksiin. Laji sopii miltei kaikille ikään painoon ja sukupuoleen katsomatta. Treeni ei vie paljoa aikaa, joten on kiireisenkin tehtävissä.

Sain äitiysloman aikana hyvin treenattua. Aikaa oli.
Treenin pystyi ajoittamaan päiväuniin ja lenkkeily onnistui rattaidenkin kera.
Vaan nyt kun työt alkoi, niin treenit loppui.
Yksinkertaisesti aikaa ei jää. Ei edes sitä puolta tuntia. Paitsi viikonloppuisin.
Kerran viikossa tehty treeni ei riitä pitämään GS kuntoa yllä.

Kun helmikuussa vielä tein treeninä tempauksia 8min. aikasarjoja 20kg kuulalla, niin nyt Kesäkuussa tuntuu 6minuuttia 12kg:lla julmetun pahalta.
Se sapettaa. Saavutetuista tuloksista kun haluaisi pitää kiinni.

Toisaalta 2-3 vuotta kun tyttönen kasvaa, niin hän voi piirrellä äitin treenatessa tai tulla polkupyörällä hölkkälenkille mukaan.

Joten katsotaan sitten treenaamista taas uudelleen muutaman vuoden kuluttua.

Aikaa kai on.

PiiPaaPoo Puolueen vappu!

Kuuluuko Vappuusi muutakin kuin sima ja tippaleivät?
Menetkö vappuna marssimaan? 😉

Isäni oli poliittisesti aktiivinen.
Vaikka hän oli ruotsin kielinen, ja ihan varakkaastakin perheestä, oli hän myös idealisti joka kuului Suomen Kommunistiseen Puolueeseen.
Ja toisinaan me lapsetkin jouduimme puoluekokouksiin mukaan.
Eihän me mitään siitä pölinästä kuunneltu, 
-”Joo, hieno puhe, Iskä!”

-”Olit oikein puhuja pöntössä ja heristit nyrkkiäkin.”
-”Vakuuttavaa.”

SKP:n vappumarsseista pidin. Niissä oli sanoisinko hmmm…, tunnelatausta mukana.
Vappumarssilla oli tapana huutaa kuorossa jotakin, tyyliin:
”Työläiset ja opiskeliat, kapitalisteja vastaan” jne.

Kerran huutoteemana oli:
Suomen Kansan Puolesta, S K P !
Ja saman mittainen tauko, ja taas uudestaan:
Suomen Kansan Puolesta, S K P !

Näihin tyhjiin väleihin keksin neljävuotiaan riemulla huutaa:
Suomen Kansan Puolesta, Pii Paa Poo !

Enkä hiljentynyt sitten millään. 😀 Olin keksinyt hauskan tavan herättää ihmisissä pahennusta ja huvittuneisuutta, huomiota.

Tämän jälkeen jouduinkin viettämään vaput äitini vanhempien seurassa.
He taas olivat Demareita henkeen ja vereen.
Vappu vietettiin aina samalla kaavalla.
Kuunneltiin puhe Turun Urheilupuistossa ja heiluteltiin vappuviuhkoja.
(samat pölyiset viuhkat joka vuosi)
Sitten sai Mummulassa simaa ja pullaa.
Lapsen silminkin SDP:n vappujuhla oli hyvin konservatiivinen, suorastaan tylsä, mutta toki tutun turvallinen.

Valitettavasti nyt aikuisena meillä ei ole vapputraditioita.
Paitsi tietenkin teen simaa ja lapset valitsevat itselleen vappupallot!
Mahdollisimman suuret, tietenkin.

Lähtölaskenta töihin

No niin, nyt on enää 12 aamua, ennen kuin tulee eteen se aamu kun kello soi klo.5:00.

Mietin että mitenköhän sitä osaa edes hitsata yli kahden vuoden tauon jälkeen?
Montako viikkoa menee, että saan luokat taas ajettua?
Ja sitten on vielä uusi tiimi, uusi alue, uudet työkaverit.

Kaikkein eniten jännittää ja jopa pelottaa kuinka rankkaa tulee olemaan tytön hoitoon laitto.
Kumpi itkee ikäväänsä enemmän, äiti vaiko lapsi?

Aloitettiin tytön kanssa päiväkotiin tutustuminen maanantaina.
Ollaan koko tämä viikko siellä klo. 9-11
Ensi viikolla ollaan yhdessä pidenpää päivää ja loppuviikosta lähen tunniksi esim. kävelylle.
Ainakin ollaan tarhatätien kanssa nähty vaivaa tytön sopeuttamiseksi.
Katsotaan kuinka sopeutus lapseen puree… (ja äitiin. 😉 )

Joulu on taas, Jouluko taas?

Taas se tuli. Se Joulu.

Ihmiset juoksevat heikkohermoisina etsimässä sopivan tarpeetonta tavaraa ihmisille joilla on jo kaikkea. Eihän ruokaa tai hygieniatuotteita voi ostaa, lahjan saaja saattaa luulla vielä ”vinkiksi” ja loukkaantua. Entä lahjakortti? Ei kun siinä lukee summa ja sitten täytyy laittaa enemmän rahaa siihen? Tämä kirja sillä saattaa jo olla? Ostetaanko ennemmin vaikka posliinienkeli?

Ja oih, kuusipuu. Tuskalla raahataan se sisään, tapellaan kuusenjalan kanssa. Kiroillaan, kun puu on vaan edelleenkin vinossa vasenpaan. Kuusenkynttilät ovat aina umpisolmussa, vaikka olisit miten hyvin ne asetellut viime vuonna laatikkoon. Neulasia vasta onkin, ihan joka puolella. Juhannuksenakin vielä niitä löytyy maton alta.
Totuus on että Joulukuusta ei saa ovesta ulos, iman että se varistaa puolet itsestään muistoksi.

Hysteeriset Joulurallatukset soivat markettien kovaäänisissä. Tekopirteää musiikkia mikä alkaa jo Marraskuussa. Joulukuun puolivälissä aivan kaikki ovat kurkkuaan myöten täynnä ”ihania joululauluja” sekä ”reippaita Joulurallatuksia”.
Etenkin ne kaupan myyjät.

Markettien parkkipaikoilla etsitään räntäsateessa sitä ovenvieripaikkaa, vaikka automäärästäkin voisi päätellä niiden olevan jo varattuja.
Meidän kauppakeskus oli niin täynnä ettei parkkitalon kolmannessakaan kerroksessa ollut kuin yksi vapaa autopaikka. Jätettiin se jollekulle tarvitsevalle. Oma into lähteä ruokaostoksille markettiin lopahti jotenkin siihen automäärään. Siwa oli sittenkin yllättävän lähellä.

Ja se ruokamäärä mitä Jouluna tarvii pöydässä olla. Siitäkin huolimatta että yli puolet lensivät viimevuonna roskiin, kun alkoi jo joulupöperö etomaan.
Joka sorttia täytyy olla.  Vaikka kukaan ei oikeastaan siitä perunalaatikostakaan oikein välitä….
-Vai täytyykö sittenkään?
Mitä jos tänä vuonna syödään vaan kinkkua, salaattia ja rosollia?

Mä yritän tänäkin vuonna pitää Joulusta mahdollisimman vähän melua.
Aikuisten kesken ei lahjoja vaihdeta. Sisarusten lasten kanssa sama sopimus.
Ostin lahjat vain omille lapsille ja kummilapsille.

Lapsille on kerrottu että pukki täyttää vain yhden lahjatoiveen.
Loput lahjat ovat kummeilta ja isovanhemmilta. Eikä se tunnu haittaavan yhtään.

Jouluaattona koitetaan olla stressittömiä, ilman aikatauluja.
Pelataan lautapelejä lasten kanssa, mennään Joulusaunaan, syödään, avataan lahjat ja käydään hautausmaalla ihailemassa kynttilämerta.
Viime Jouluna poikani sanoi Joulusaunassa totuuden:
-”Äiti, musta Joulussa kivointa on se, että me ollaan kaikki yhdessä. ”

Niin minustakin.

Vaaralliset Viljat?

Luin James Bralyn ja Ron Hogganin kirjan, Vaaralliset Viljat.
Pisti hiljaiseksi ainakin tämän vilja-allergisen pojan äidin.

Etenkin kohdat:
”Gluteiiniviljat sisältävät morfiinin tapaisia aineita jotka aiheuttavat riippuvuutta ja käyttäytymishäiriöitä sekä oppimisvaikeuksia. Nämä ruokaperäiset huumeet muuttavat immuunijärjestelmän toimintaa ja lisäävät riskiä sairastua monenlaisiin sairauksiin. Gluteiini koostuu erilaisista proteiineista ja yksi on nimeltään gliadiini. Gliadiini on yleensä se viljan proteiini, joka laukaisee juuri elimistössä autoimmuunisairaudet.

Heti kävi mielessä miten voimakkaita tunteita ihmisissä leipä herättää.
Vähähiilarisen ruokavalion yhteydessä on keskusteluissa ollut aina sama linja:
-Kyllä mä voin olla loppuelämän ilman riisiä, jos mun elämänlaatu siitä paranisi, mutta et kai sä luule että olen ilman LEIPÄÄ?

Kaikki eivät ole gluteeniherkkiä. Jotkut sietävät viljaa paremmin.
Kenellekkään se ei kuitenkaan ole eduksi.
Ensinnäkin se syrjäyttää pastana tai leipänä tilaa oikeilta ravintorikkailta juureksilta. Toinen syy on fylaatit.

”Fytaatti on kasveissa olevan fosforin varastoitunut muoto. Se vetää voimakkaasti puoleensa erilaisia kivennäisiä, kuten kalsiumia,magnesiumia, rautaa ja sinkkiä. Fytaatit ovat huolenaihe myös niille joilla ei ole viljaherkkyyksiä. Fytaattia on erittäin runsaasti viljan ulkokerroksissa.
Niinpä kokojyväviljoja nauttiessamme huononnamme ravintoperäisten mineraalien saantia.

Mineraalit ovat elintärkeitä.
Esim. mangnesiumin puute aiheuttaa:
http://www.oireet.fi/magnesiumin-puute.html

Monien sairaaloiden ensiapuosastoilla on käytössä suuria lääkeannostuksia suonensisäistä magnesiumia ensihoitona sydänpotilaille. Sen on todettu vähentävän sydänlihakselle ja kudoksille koituvan tuhon laajuutta.
Suonensisäistä magnesiumia käytetään myös migreeniin ja vakaviin astmakohtauksiin.

Miten moni migreeni tai sydänkohtaus johtuu magnesiumin puutteesta?
Entä moniko muu sairaus muiden mineraalien puutteesta? Osteoporoosit jne.

Ei ketään kai kiinnosta.

Mutta suosittelisin kuitenkin testaamaan vijattomana oloa.
-Se kun ei maksa mitään, mutta voi muuttaa kaiken.

”− Jos potilaalla on mikä tahansa krooninen sairaus, ehdotan, että hän jättää kokeeksi viljat pois kahdeksi kuukaudeksi. Mikäli tänä aikana terveydentilassa tapahtuu positiivisia, radikaaleja muutoksia, kannattaa uskoa.” -Antti Heikkilä

Syömisen vaikeudesta

Meille aikuisille syöminen on niin vaikeaa. Suhde ruokaan on monilla todella kieroutunut. Niinkuin esimerkiksi mulla. Pieneen stressiin tarvii saada suklaata. Oikein kovassa paineessa unohdan syömisen kokonaan. Muuten välttelen viljoja ja koitan syödä mahdollisimman puhdasta ruokaa, mutta viikonloppuisin tulee mässättyä sokeria ja lisäaineita, senkin edestä.
-Noh, joillain on sama ongelma alkoholin kanssa… 😉
Mutta tunnustan että mulla olis noissa viikonlopuissa henkisen kasvun varaa…
Ja otankin itseäni niskasta kiinni, vielä joku päivä. Hehe…

Meidän 15kk ikäinen tyttö istui tänään aamiaispöydässä eikä olisi halunnut syödä riisipuuroa. Yritin tarjota hedelmäsosetta, maissinaksuja, marjarahkaa. Ei kelvannut.
Tyttö halusi samaa kuin isoveljillä oli.
Kurkkua, tomaattia, kanamunaa ja pekonia.
-Sehän on karppiruokaa!!! ;D
Nyt sitten odotellaan karppilapsen huostaanottouhkailuja.

Kai ihmisellä on luontainen tarve syödä sitä mitä keho tarvii? Mutta sitten se sekoitetaan kaikilla keinotekoisilla aineilla ja puhdistetuilla hiilihydraateilla?
En tiedä mikä on totuus, mutta ainakaan lapsen ei tee mieli pullaa ja Coca-colaa jos se ei tiedä miltä se maistuu.