Avainsana-arkisto: kahvakuulaurheilu

Aikaa on. Onko?

Julkaistu , kirjoittanut
2

Kahvakuulaurheilu on mielenkiintoinen laji. Alussa kehittyy nopeasti. Säännöllisellä treeneillä pääsee hyviinkin tuloksiin. Laji sopii miltei kaikille ikään painoon ja sukupuoleen katsomatta. Treeni ei vie paljoa aikaa, joten on kiireisenkin tehtävissä.

Sain äitiysloman aikana hyvin treenattua. Aikaa oli.
Treenin pystyi ajoittamaan päiväuniin ja lenkkeily onnistui rattaidenkin kera.
Vaan nyt kun työt alkoi, niin treenit loppui.
Yksinkertaisesti aikaa ei jää. Ei edes sitä puolta tuntia. Paitsi viikonloppuisin.
Kerran viikossa tehty treeni ei riitä pitämään GS kuntoa yllä.

Kun helmikuussa vielä tein treeninä tempauksia 8min. aikasarjoja 20kg kuulalla, niin nyt Kesäkuussa tuntuu 6minuuttia 12kg:lla julmetun pahalta.
Se sapettaa. Saavutetuista tuloksista kun haluaisi pitää kiinni.

Toisaalta 2-3 vuotta kun tyttönen kasvaa, niin hän voi piirrellä äitin treenatessa tai tulla polkupyörällä hölkkälenkille mukaan.

Joten katsotaan sitten treenaamista taas uudelleen muutaman vuoden kuluttua.

Aikaa kai on.

Kahvakuulajumppaa

Julkaistu , kirjoittanut
3

Sain negatiivista palautetta.
Kuulemma opetan tempauksen väärin. Palautteen antajan mielestä kuulan vieminen suoralle kädelle pään ylle ja lukitus ovat vaarallisia.
Hän itse vetää kahvakuulajumppaa ja opettaa tempauksen niin, että kuula tuodaan kyllä kasvojen tasolle ja pysäytetään, mutta käsi jätetään koukkuun.
– Ja perusteluna on se, että hänellä on 17 vuoden ohjauskokemus ryhmäliikuntatunneilta.

Ok. Näitähän tulee aina, se on selvää, mutta jälleen jäin miettimään asiaa lajin kannalta.

Jumppakeskuksissa vedetään myös painotankojumppaa. Kuinkahan moni painotankojumppaohjaaja käy neuvomassa painonnostajia lukituksen vaarallisuudesta?

Kahvakuulaurheilu on Suomessa uusi laji, mutta niin on kahvakuulajumpatkin.
Ihmiset näkevät ja ymmärtävät eron painotankojumpan ja painonnoston välillä, mutta kahvakuulajumpan ja kahvakuulaurheilun ero on useammille epäselvä.

Toivon että, kun tämä laji ja sen harrastajamäärät kasvavat, erokin selvenee.
.

 

Rinnalleveto ja työntö…

Julkaistu , kirjoittanut
2

Rinnallevetotyöntö eli LC.
Se on mulle jotenkin epämieluisa.
Työntökin on sellainen liike, missä en koe olevani elementissäni, mutta tuo LC.
-Aivan kamala!!!

Mä perustelen itselleni tuon liikkeen epämieluisuutta yleinsä sillä ettei mun kropan mittasuhteet sovellu liikkeeseen.
Mulla on pitkät kädet ja mä olen heikko jne.
Jos totta puhutaan, en ole vaan päässyt liikkeeseen sisälle.
Biathlon on aina tuntunut vaan niiiin paljon mukavammalta.

Nyt Joulukuussa kun päätin treenata tuota LC:ia oikein urakalla. Jep, jep…
Eipä ole paljoa tullut treenattua. Motivaatio aika nollassa. Lenkilläkään en ole käynyt.
Mutta Jouluna sain sentään syötyä suklaan avulla itselleni massaa. Paino nousi 72kg:sta kolme kiloa. Suoritus sekin.

Selailin treenivihkoani. Sen sivuilta voi nähdä kuinka epämieluisasta liikkeestä on kyse:
Vuosina 2008-2010 treenasin LC:ia yhteensä 19 kertaa.
Vuonna 2011  LC sisältöisiä treenejä oli yhteensä 12 kappaletta.
-Joista siis 7 viimeisintä treeniä on tehty nyt Joulukuussa.
Kaiken kaikkiaan olen siis treenannut LC:ia 31 kertaa.
(Ja tempaustreenejä on pelkästään tänä vuonna kertynyt noin 82 kappaletta)

Syitä tähän inhokkiin tarttumiseen juuri nyt on useampia.

-Olen jo liian kauan vältellyt liikettä, koska treenaan muka tuleviin biathloneihin
tai mm-kisoihin jne.
-Luulin tekeväni kahden käden LC:n Hyvinkäällä, mutta olinkin kuumeessa.
Se jäi jotenkin hampaankoloon, vaikka en niihin kisoihin edes treenannut.
-Pitäisi kai kasvaa nostajana ja ottaa itseään niskasta kiinni ja tarttua siihen inhokkiinkin.  Kukaties siinä käy niinkuin tempauksessa joskus. Kun tarpeeksi sen kanssa tappelee, siitä  alkaa jopa pitää.
-Mulla ei ole kisatietokannassa mitään tulosta LC:ssa.

Joten, tämän vuoden viimeisenä päivänä teen kisasuorituksen tuossa inhokkiliikkeessä.
Tulee siitä suorituksesta kuinka huono tahansa!
Tavoiteeni on toki taas aivan utopistinen.
Kuun alussa testissä meni 104 toistoa 16kg:lla, niin tottahan toki seitsämällä treenillä tulos paranee vähintään 16 toistoa ja eli kisoissa yli 120 toistoa.
Mielikuvaharjoittelen sitä.
Se kai korvaa fyysisen treenin puutteen.
-Jos korvaa???
😉

Kahvakuula Välikokoa!

Julkaistu , kirjoittanut
2

Siinä se sitten viimeinkin on. Välikoon kuula.
Itseasiassa ”välikoko” on muuttuva käsite. 😀

Vain pari vuotta sitten puhuttiin 20kg ja 28kg kuulista välikoon kuulina.
-Nyt tuo 20kg on ihan virallinen kisapaino.
Tuolloin saatavilla oli ollut vain 8,12,16,24 ja 32

Nyt tulleet välikoot ovat 6kg, 10kg, 14kg jne. aina tuonne 30kg:n asti.
-Ja toivottavasti tulevaisuudessa, kun nämä arkipäiväistyvät käyttöön, tulevat kilon välein olevat ”välikoon kuulat”! 😉

Venäjän puolella punttisaleilla on kuulia 2kg:n välein.  Parhaimmilta punttisaleilta löytyy  kilon väleinkin kuulia. Voi noita onnekkaita treenaajia!

Ja vaikka vähemmälläkin kuulamäärällä pärjää, niin kahvakuulaurheilua harrastaville tämä avaa treenimahdollisuuksia.

Ja meille kuulafriikeille tämä on taivas!
Kiitos ja tilaus!!!

Vaaralliset Viljat?

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Luin James Bralyn ja Ron Hogganin kirjan, Vaaralliset Viljat.
Pisti hiljaiseksi ainakin tämän vilja-allergisen pojan äidin.

Etenkin kohdat:
”Gluteiiniviljat sisältävät morfiinin tapaisia aineita jotka aiheuttavat riippuvuutta ja käyttäytymishäiriöitä sekä oppimisvaikeuksia. Nämä ruokaperäiset huumeet muuttavat immuunijärjestelmän toimintaa ja lisäävät riskiä sairastua monenlaisiin sairauksiin. Gluteiini koostuu erilaisista proteiineista ja yksi on nimeltään gliadiini. Gliadiini on yleensä se viljan proteiini, joka laukaisee juuri elimistössä autoimmuunisairaudet.

Heti kävi mielessä miten voimakkaita tunteita ihmisissä leipä herättää.
Vähähiilarisen ruokavalion yhteydessä on keskusteluissa ollut aina sama linja:
-Kyllä mä voin olla loppuelämän ilman riisiä, jos mun elämänlaatu siitä paranisi, mutta et kai sä luule että olen ilman LEIPÄÄ?

Kaikki eivät ole gluteeniherkkiä. Jotkut sietävät viljaa paremmin.
Kenellekkään se ei kuitenkaan ole eduksi.
Ensinnäkin se syrjäyttää pastana tai leipänä tilaa oikeilta ravintorikkailta juureksilta. Toinen syy on fylaatit.

”Fytaatti on kasveissa olevan fosforin varastoitunut muoto. Se vetää voimakkaasti puoleensa erilaisia kivennäisiä, kuten kalsiumia,magnesiumia, rautaa ja sinkkiä. Fytaatit ovat huolenaihe myös niille joilla ei ole viljaherkkyyksiä. Fytaattia on erittäin runsaasti viljan ulkokerroksissa.
Niinpä kokojyväviljoja nauttiessamme huononnamme ravintoperäisten mineraalien saantia.”

Mineraalit ovat elintärkeitä.
Esim. mangnesiumin puute aiheuttaa:
http://www.oireet.fi/magnesiumin-puute.html

Monien sairaaloiden ensiapuosastoilla on käytössä suuria lääkeannostuksia suonensisäistä magnesiumia ensihoitona sydänpotilaille. Sen on todettu vähentävän sydänlihakselle ja kudoksille koituvan tuhon laajuutta.
Suonensisäistä magnesiumia käytetään myös migreeniin ja vakaviin astmakohtauksiin.

Miten moni migreeni tai sydänkohtaus johtuu magnesiumin puutteesta?
Entä moniko muu sairaus muiden mineraalien puutteesta? Osteoporoosit jne.

Ei ketään kai kiinnosta.

Mutta suosittelisin kuitenkin testaamaan vijattomana oloa.
-Se kun ei maksa mitään, mutta voi muuttaa kaiken.

”− Jos potilaalla on mikä tahansa krooninen sairaus, ehdotan, että hän jättää kokeeksi viljat pois kahdeksi kuukaudeksi. Mikäli tänä aikana terveydentilassa tapahtuu positiivisia, radikaaleja muutoksia, kannattaa uskoa.” -Antti Heikkilä

Syömisen vaikeudesta

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Meille aikuisille syöminen on niin vaikeaa. Suhde ruokaan on monilla todella kieroutunut. Niinkuin esimerkiksi mulla. Pieneen stressiin tarvii saada suklaata. Oikein kovassa paineessa unohdan syömisen kokonaan. Muuten välttelen viljoja ja koitan syödä mahdollisimman puhdasta ruokaa, mutta viikonloppuisin tulee mässättyä sokeria ja lisäaineita, senkin edestä.
-Noh, joillain on sama ongelma alkoholin kanssa… 😉
Mutta tunnustan että mulla olis noissa viikonlopuissa henkisen kasvun varaa…
Ja otankin itseäni niskasta kiinni, vielä joku päivä. Hehe…

Meidän 15kk ikäinen tyttö istui tänään aamiaispöydässä eikä olisi halunnut syödä riisipuuroa. Yritin tarjota hedelmäsosetta, maissinaksuja, marjarahkaa. Ei kelvannut.
Tyttö halusi samaa kuin isoveljillä oli.
Kurkkua, tomaattia, kanamunaa ja pekonia.
-Sehän on karppiruokaa!!! ;D
Nyt sitten odotellaan karppilapsen huostaanottouhkailuja.

Kai ihmisellä on luontainen tarve syödä sitä mitä keho tarvii? Mutta sitten se sekoitetaan kaikilla keinotekoisilla aineilla ja puhdistetuilla hiilihydraateilla?
En tiedä mikä on totuus, mutta ainakaan lapsen ei tee mieli pullaa ja Coca-colaa jos se ei tiedä miltä se maistuu.

KahvakuulaIDOLI

Julkaistu , kirjoittanut
2

Törmäsin hauskaan kysymykseen taannoin. .”-Kuka on sun kotimainen Kahvakuulaidoli?” Siis niinkuin mitä? Siis mikä? 😀 ”-No niinku esikuva kahvakuulaurheilussa ja silleen.”

Ai miten vaikea kysymys. Mulla kun ei lapsenakaan ollut idoleita. En ole teininäkään koskaan ollut  kerjäämässä nimmareita. En ikinä. En mä tiedä mitä tekoa mulla olisi jonkun allekirjoitukselle, paitsi lainapapereissa.

Multa puuttuu myös sellainen julkkisten ihailukromosomi kokonaan. Mä en näe että kenelläkään olisi toista suurempi ihmisarvo vain siksi että on julkisuuden henkilö. Eikä mulla ole halua tutustua tai kaveerata kenenkään kanssa vain siksi että kyseinen henkilö on julkkis.
Tästä hyvä esimerkki oli joskus parikymppisenä, kun työkaverista tuli julkkis ja hänen tuttavapiiri täyttyi nopeasti muilla julkkiksilla. Väkisinkin tuli törmäiltyä näihin kaverin julkkiskavereihin, joista jotkut olivat ylimielisen vastenmielisiä mutta jotkut ihan mukaviakin.
Sain sitten Jouluna kortin yhdeltä ihan mukavalta missi/malliystävältä, missä kyseinen typy oli miltei alasti. Päälle kirjoitettu, Hyvää Joulua Anzulle ja nimmari. Hetken mietin että pitäisikö ottaa itestäni alastonkuva ja laittaa samanlainen Joulutervehdys takaisin, mutta tyydyin sittenkin ostamaan tylsän tonttukortin.

Mutta tuo kahvakuulaidoli… Hmmm.
Jos vastaisin ennemmin kuka on sellainen henkilö kahvakuulaurheilun saralta, jota arvostan? Silloinkin vastauksia tulee monta mutta nimetään nyt sitten yksi mies ja yksi nainen. 🙂

Marko Suomi -Kilpaili ensimmäisenä Suomalaisena ulkomaalaisissa arvokisoissa.
Antanut lajille paljon Suomessa, ollut kahdenkin eri seuran perustajajäseniä. Vetää ilmaisia treenejä, antaa ilmaisia neuvoja ja tekniikkaopastusta omassa seurassaan. Pyyteetöntä työtä lajin ja muiden nostajien hyväksi, usean vuoden ajan ja edelleenkin. 🙂
.
Maarit Kangas -Ehkäpä ansioitunein Suomalainen kahvakuulaurheilija nainen.
SM Biathlon Mestaruussarjan Pronssia 2009
SM Biathlon  Mestaruussarjan  Kultaa 2010
SM LC  Mestaruussarjan  Hopeaa 2010
MM Amatöörisarjan (16kg) Kultaa 2010
SM Biathlon  Mestaruussarjan  Kultaa 2011
MM Veteraanien (16kg)  Kultaa 2011
Lisäksi Maaritissa viehättää hänen sitkeys ja nöyryys kuulan edessä. Ei ole tarvetta tuoda itseään esille, tulokset puhuvat puolestaan.

Venäläisiä ihmepalloja

Julkaistu , kirjoittanut
1

”-Vieläkös se sun äijäs nostelee niitä Venäläisiä Ihmepalloja?”  Tyttökaverini kysyi silmiään siristäen ja muut odottelivat vastaustani valmiina räjähtämään nauruun. ”-Ei jumalauta, koska sekin tulee järkiinsä?” Kaveri nauroi päätään puistellen vastaukseni kuullessaan.
Koitin selittää että kahvakuula on hyvä treeniväline. Se vaikuttaa positiivisesti kehon hallintaan. ja ja  ”-Et  kai säkin heiluttele niitä?”
Elettiin kesää 2007. Olin lähtenyt vanhojen koulukavereiden kanssa ulos syömään ja vaihtamaan kuulumisia. Jostain syystä yksi kavereista oli ottanut mieheni 2004 alkaneen  kahvakuulaharrastuksen hampaisiinsa. Venäläinen ihmepallo oli suuri huvituksen ja naurun aihe. Mitä sellaisella antiikin esineellä tekee, kun on kuntosalit ja käsipainotkin olemassa? Ja eikö välineen Venäläisyyskin jo kerro jotain?

Niinpä. Nyt kun tämä kummajainen on trendikäs urheiluväline, se kelpaa kaikille. Oikeastaan siitä on tullut buumi. Kenellekkään ei tarvitse enää selittää minkä näköinen on kahvakuula.  Kuulan Venäläisyyskään ei ole enää kamala asia.
Ja kukaties samainen ihmepalloja nauranut kaveri käy nykyään salaa jossain kahvakuulatunneilla. Tai ainakin haluaisi käydä.
Jostain syystä muutamalla viimeisimmällä tapaamiskerralla ei mieheni tai minunkaan ihmepalloharrastus ollut enää yleinen naurunaihe.
Ei ole enää Venäläisiä Ihmepalloja. Ne on Kahvakuulia.