PiiPaaPoo Puolueen vappu!

Kuuluuko Vappuusi muutakin kuin sima ja tippaleivät?
Menetkö vappuna marssimaan? 😉

Isäni oli poliittisesti aktiivinen.
Vaikka hän oli ruotsin kielinen, ja ihan varakkaastakin perheestä, oli hän myös idealisti joka kuului Suomen Kommunistiseen Puolueeseen.
Ja toisinaan me lapsetkin jouduimme puoluekokouksiin mukaan.
Eihän me mitään siitä pölinästä kuunneltu, 
-”Joo, hieno puhe, Iskä!”

-”Olit oikein puhuja pöntössä ja heristit nyrkkiäkin.”
-”Vakuuttavaa.”

SKP:n vappumarsseista pidin. Niissä oli sanoisinko hmmm…, tunnelatausta mukana.
Vappumarssilla oli tapana huutaa kuorossa jotakin, tyyliin:
”Työläiset ja opiskeliat, kapitalisteja vastaan” jne.

Kerran huutoteemana oli:
Suomen Kansan Puolesta, S K P !
Ja saman mittainen tauko, ja taas uudestaan:
Suomen Kansan Puolesta, S K P !

Näihin tyhjiin väleihin keksin neljävuotiaan riemulla huutaa:
Suomen Kansan Puolesta, Pii Paa Poo !

Enkä hiljentynyt sitten millään. 😀 Olin keksinyt hauskan tavan herättää ihmisissä pahennusta ja huvittuneisuutta, huomiota.

Tämän jälkeen jouduinkin viettämään vaput äitini vanhempien seurassa.
He taas olivat Demareita henkeen ja vereen.
Vappu vietettiin aina samalla kaavalla.
Kuunneltiin puhe Turun Urheilupuistossa ja heiluteltiin vappuviuhkoja.
(samat pölyiset viuhkat joka vuosi)
Sitten sai Mummulassa simaa ja pullaa.
Lapsen silminkin SDP:n vappujuhla oli hyvin konservatiivinen, suorastaan tylsä, mutta toki tutun turvallinen.

Valitettavasti nyt aikuisena meillä ei ole vapputraditioita.
Paitsi tietenkin teen simaa ja lapset valitsevat itselleen vappupallot!
Mahdollisimman suuret, tietenkin.

Töissä taas

Ryminällä alkoi työt. Nopeasti ajamaan putkelle tig ja puikkoluokat ja äkkiä laivaan.
Aikataulu on kireä ja miltei joka ukko on komennettu pieneen laivaan töihin. Viikkari saa odottaa, sen aikataulu kurotaan takaisin kesällä.

Konehuone muistuttaa tanssilattiaa. Tuntuu siltä ettei voi liikahtaa ilman että osuu johonkuhun tai johonkin. Porukkaa riittää… Ylitöihin kysellään joka illaksi ja viikonlopuiksi.

Pieni totutteluongelma on ollut. Treeniin ei ole aika riittänyt.
Tyttö istuu illat tiukasti sylissä. Väsyttääkin niin ettei jaksaisi lähteä lenkille.
Toisaalta on rentouttavaa hitsata. Se on kuin piirtämistä. Tai kuin virkkausta, sillä on terapeuttinen vaikutus.

Ylitöissä pääsin putkien kera verstaalle. Voi sitä ihanuutta.
Radio soi ja nappaan kasasta putken. Sitten tutkailua, onko se vesilinjaa vai tuleeko siitä öljyputki?
Pitäiskö hitsata siis TIGillä vaiko riittääkö puikko? Laipat voi vetää umpilangalla kuitenkin.
Mukavasti vaihtelua, omaa rauhaa ja ruokatauko.

Ruokatauon hienous piilee siinä, että silloin ei tarvitse lapata ruokaa kuin omaan suuhun. En siis syötä samalla ketään muita.
Kukaan ei myöskään valita mulle, että ”-yök, en syö hernei” tai ”-Anna lisää maitoo”
Se on hyvin outoa se.