Äitiysloma on tekosyy.

Mikä siinä on että kun aletaan odottaa esikoista, jää aktiivinenkin liikunta lopullisesti. Ymmärrän toki että raskausajan liitoskivut, pahoinvoinnit ja turvotukset häiritsevät liikkumista, jopa estävät sen, mutta entä synnytyksen jälkeen? Miksi lenkille meno silloinkin on niin vaikeaa? -Tai kyllähän noita rattaita työntäviä äitejä näkee kävelyllä, mutta ei juoksemassa. Ainakin itse tunnen olevani kummajainen kun hölkäten työnnän rattaita.

Ei hölkän ja rattaiden työntämisen yhdistäminen luulisi olevan vaikeaa. Mutta ilmeisesti valtavirralle on, sillä nyt olen vuoden verran käynyt vaunuhölkällä 3-5 kertaa viikossa, eikä vastaan ole hölkännyt tai juossut tänä aikana ainuttakaan äitiä. Rauhallisesti käveleviä vaunuilijoita sen sijaan näkyy joka aamu.   Ei toki kävelyssäkään vikaa ole, mutta verkkaseen tahtiin suoritettu kävely ei oikein vastaa käsitystäni liikunnasta.  Tyhjää parempi se kyllä on, mutta eikös liikunnassa kuulu tulla hiki?

Suurin osa nukuttaa vauvan päiväunille rattaisiin. Ja rattaat pihalle, raittiiseen ulkoilmaan. Näin toimi ainakin eräs tuttuni, joka valitti ettei hän ehdi harrastaa liikuntaa, koska hän on äitiyslomalla ja sitten on vielä esikoululainenkin.
Huvittavaa oli se että samainen äiti kehui vauvansa nukkuvan joka päivä rattaissa tasan kolmen tunnin päiväunet. Hän itse valmisti sillä aikaa ruuan ja surffaili netissä, koska esikoinen oli tuohon aikaan päivästä eskarissa.
Ja jos päivällä ei ehdi, niin kai illallakin voisi lähteä vaikka jumppaan, jos ei ole yksinhuoltaja?
Niinpä niin, ajanpuutetta vaiko laiskuutta vaiko väsymystä?

Itse olen ollut hieman vajaalla teholla kaikki vauva-ajat. Yöt nukutaan imetyksen vuoksi parin tunnin pätkissä. Ja jos vauva päättää että tänä yönä ei nukuta, niin minkäs teet. Sitten valvotaan. Päivällä kun pienin nukkuisi, vaativat isommat lapset huomiota. Läksyissä tarvitaan apua, tapellaan sisarusten kesken, on nälkä, kaveri tuli kylään tai täytyy saada kyyti kaverin luo, harrastuksiin viemisiä jne.
Esikoisen vauva-aikana vielä toimi neuvolan neuvo, ”nuku itsekkin päiväunet, kun vauva nukkuu.” -Voin kertoa ettei tämä onnistu enää kolmannen kohdalla.
Välillä äiti todellakin on vähän väsynyt, eikä se treeni ole päälimmäisenä vapaa-ajan viettolistalla. Toisaalta liikunta auttaa jaksamaan lapsiperheen arjen pyörittämisessä. Saa purettua ärsytyspaineita pois. Muksuille kun ei voi huutaa, ”mä en jaksa, haistakaa paska”, vaikka joskus mieli tekisikin.

Kahvakuulatreeni ei vie paljoa aikaa. Tai ainakin sen kanssa on mahdollista tehdä nopea ja tehokas treeni. Lisäksi vaikka reipasta kävelyä ja hölkkää rattaiden kera. Toimi ainakin mulla, vaikka olin äitiyslomalla, oli vauva, esikoululainen sekä koululainen.

Yksi syy liikunnan vähenemiseen on kai synnytyksen jälkeinen hutera keskikeho. Se miten alusta joutuu liikunnan taas aloittamaan. Hyvin tuota kuvaa treenipäivyrini ensimmäiset merkinnät synnytyksen jälkeen: 11/ 2010, Tempaus 8kg, 5min. (rpm 15) eli 75toistoa.
Ja ensinmäinen 16kg tempaus, tein 10 toistoa/käsi.
Lisänä merkintä, ”yhtään enempää ei olisi mennyt”. Tuo 20 toistoa oli siis mun maksimi.
Toisaalta nopeasti kunto ja keho palautuukin. 5/2011 tein 16kg tempauksia 173 toistoa. Takana tuolloin oli siis 6kk treeniä.
Alle vuodessa pääsee vanhoihin tuloksiin kiinni. Lisäksi nopea kunnon koheneminen motivoi.
Ainakin teoriassa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.